perjantai 15. kesäkuuta 2012

Ruokaperjantai - ravintolasuosituksia Helsinkiin ja raparperipiirakka

Ajattelin tänään postauksen alkuun listata muutamia ravintoloita ja kahviloita Helsingistä, joissa minun tulee eniten käytyä. En tosin ole asunut Helsingissä enää yli kymmeneen vuoteen, joten en minäkään siellä nykyään enää kovin usein vieraile. Silti useimpiin Helsingin reissuihin liittyy jollain tavalla ulkona syöminen eli kyllä minulta selkeät suosikkipaikat löytyy. Missään fine dining -paikoissa en todellakaan käy, näin ollen listan ravintolat ovat kaikki keskihintaisia ja ns. ihan tavallisia paikkoja. En tiedä onko tästä listauksesta kenellekään teistä lukijoista hyötyä, mutta kiva tietysti jos on.

Mielelläni kuulisin myös teidän ravintolasuosituksia sekä Helsingistä että muualta Suomesta.

On aina mukavaa, jos on reissun sattuessa ruokapaikka jo valmiiksi mietittynä.






1. Cantina West

- Helsingin vanhin tex-mex ravintola.
- Perjantai- ja lauantai-iltaisin tarjolla paljon kehuttu tex-mex buffet.


- Kiva tunnelma ja hyvää meksikolaishenkistä ruokaa.

3. Dennis

- Turun lahja Suomelle. ;)
- Todella hyvät pizzat ja pastat.

4. Maya

- Jos pitäisi valita vain yksi suosikki, niin se olisi varmasti tämä.
- Cantina Westiin, Santa Féhen ja Coloradoon verrattuna aika erilaista eteläamerikkalaista ruokaa.
- Tosi hyviä tapashenkisiä alkupaloja (minidillas).
- Erikoismaininta drinkkilistasta!

5. Piccolo Mondo

- Samalla sisäpihalla Santa Fé:n kanssa.
-  Perushyvää ruokaa.

Santa Fé

- Mielestäni Helsingin paras tex-mex.
- Ylivoimaisesti paras maistamani nacholautanen.

6. Satkar

- Todella hyvä nepalilainen, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!


- Hyvät salaatit, joiden täytteet saa itse valita.

8. Tony's Deli

- Kodikas italialainen.

9. Virgin Oil

- Kiva kellariravintolan tunnelma ja hyvää italialaistyyppistä ruokaa.


10. Ravintoloita Kampin kauppakeskuksessa:

Don Corleone

- Pieni paikka, jossa erittäin hyvää italialaista ruokaa.

Memphis

- Perushyvä ja "turvallinen" kansainvälinen ketjupaikka tiuhaan vaihtuvalla listalla. 


Kahviloita:


- Todella viihtyisä paikka, josta saa mm. erilaisia aamiaiskokonaisuuksia mihin aikaan päivästä vaan.


- Legendaarinen pullatiski. 
- Runsaat salaatit.


- Mielestäni Suomen parhaat jäätelöt, tarjolla toki myös paljon muuta hyvää.


Viimeisimpänä sekä varoituksen sana että toisaalta jälkiruokapaikkasuositus. 

 * Vapiano

- Todella erikoinen konsepti. Ruoka jonotetaan ja haetaan itse kassalta.
- Surkeat pizzat!!
- Erittäin hyvät ja halvat jälkkärit sekä kahvit.



Väsäsin vielä tällaisen kartan, josta listan ravintolat löytyy, jos näin pienestä kuvasta nyt saa mitään selvää..



Sitten päivän reseptiin, joka on tällä kertaa makea ja vähän yllättävä. Aikku postasi tässä taannoin leipomastaan raparperipiirakasta ja se jäi vaivaamaan mieltäni. Kerroinkin jo Aikulle, että minulla on raparperiin liittyvä lapsuustrauma. Isotätini teki ja tarjosi nimittäin usein ihan kammottavaa raparperipiirakkaa. Se oli tehty sämpylätaikinapohjaan(!), jonka päällä oli paksu kerros isoja raparperipaloja ja todella vähän sokeria. Piirakka tarjottiin sellaisenaan, ei puhettakaan jäätelöstä tms. lisukkeista. Niin pahat traumat tuosta on oikeasti jäänyt, että en ikinä vapaaehtoisesti valitse esim. kahvilassa mitään raparperiin viittaavaa. En ole myöskään aikaisemmin itse tehnyt raparperista mitään. Olen toki syönyt muiden tekemiä, ihan hyviä raparperileivonnaisia, mutta silti vasta tällä viikolla tosiaan päätin ottaa traumasta selkävoiton ja aloin nettisurffailla erilaisia raparperiohjeita.




Päätin jo etukäteen, että ensimmäisen kokeilun täytyy mieluummin olla liian makea kuin hapan, jotta mielikuvani raparperin epämiellyttävästä kirpeydestä haihtuisi. Löysin monta ihan mielenkiintoista ohjetta, mutta toki lopputulos sisältää myös omia tuunauksia. Eniten vaikutteita otin ehdottomasti tästä ohjeesta.


Raparperi-vanilja-valkosuklaa-kinuski-toscapiirakka:
(Naurakaa vaan vapaasti! Olin tarkkana, ettei vaan tule liian hapanta :D)


- paketti valmista kauramurotaikinaa tai vastaava itse tehty pohjataikina 
- nippu raparperia (n. 5 vartta)
- paketti Blå Bandin Vanhan ajan vaniljakastikeaineksia
- 4½ dl maitoa
- 100 g valkosuklaata
- 50 g mantelilastuja
- ½ dl valmista kinuskikastiketta
- kanelia
- (fariinisokeria)






1. Laita uuni kuumenemaan 200°:een.

2. Esikäsittele raparperit. Taita varsien molemmista päistä parin sentin pätkät pois ja kuori ohuelti ulommainen kerros. Nuoria ja ohuita varsia ei tarvitse kuoria.




3. Kuutio raparperit ja laita sivuun odottamaan. Jos pelkäät piirakan happamuutta niin kuin minä, lisää kuutioiden sekaan muutama ruokalusikallinen fariinisokeria ja lisäksi kanelia maun mukaan.





4. Valmista vaniljavanukas sekoittamalla kaksi pussia vaniljakastikejauhetta vispilällä maidon kanssa tasaiseksi. Laita vanukas hetkeksi jääkaappiin paksuuntumaan.

5. Voitele piirakkavuoka kevyesti ja taputtele kauramurotaikina vuoan pohjalle sekä reunoille. Pistele pohja haarukalla.




6. Pieni valkosuklaa veitsellä kuutioiksi ja sekoita ne jääkaapista otetun vaniljavanukkaan joukkoon.





7. Levitä vanukas piirakkapohjan päälle.




8. Lusikoi raparperipalat tasaisesti vanukkaan päälle ja painele paloja kevyesti vanukkaan sisään.




9. Ripottele pinnalle mantelilastut ja valuta päälle kinuskikastiketta purkista nauhana.




10. Paista piirasta uunin alatasolla n. 30 - 35 min. Jos pinta meinaa saada liikaa väriä, peitä vuoka foliolla.




11. Tarjoile haaleana esim. jäätelön ja mansikoiden kanssa. 


Uskokaa tai älkää, niin piirakasta ei tullut yhtään liian makeaa minun makuuni. Tosin, ei se myöskään mitään lisuketta (jäätelöä, vaniljakastiketta, tms.) vaadi seurakseen, vaan on tosi herkkua ihan sellaisenaankin. Josko nyt olisi sitten sekin trauma voitettu ja raparperin voisi lisätä ihan kunnolla piirakkavaihtoehtoihin.





Eipä tässä muuta tällä erää kuin -





12 kommenttia:

  1. Tuo resepti kuulosti siltä, että se olisi helppo toteuttaa vaikka yksinkertaisissa mökkiolosuhteissa.

    VastaaPoista
  2. Oikein kiva lista ja suurimmassa osassa on joskus tullut käytyäkin. Maya on tuntematon mutta sijainnin kyllä tiedän. Tainnut vaihtaa paikka joskus nimeä..

    Aleksanterinkadulla on vielä lisäksi Rafaello. Sieltä saa ihanaa paistettua maksaa. Se on vakioannokseni, kun Rafaelloon satun kaverini kanssa kaupunkireissuilla.

    Yksi mikä on ihana ravintola, mutta ei niin järin halpa, on taiteilijaravintola Elite. Ai miksi taiteilijaravintola? No kun siinä on se taiteilijakoti Lallukka aika lähellä. Sitten siellä on ihania tauluja seinillä. Muistoina varmaan ajasta, jolloin taiteilijat maksoivat kaljapiikkejään teoksillaan. Voi olla urbaanilegenda, mutta toisaalta en ihmettelisi vaikka olisi tosikin. Sitäpaitsi siellä voi törmätä ihan vielä eläviinkin legendoihin. Kerran siellä ollessamme tyttäreni kanssa, niin viereisessä pöydässä istui Lasse Pöysti entisen vaimonsa Birgitta Ulffsonin kanssa. Minusta olisi kiva käydä rafloissa vielä 85-vuotiaana:) Terveisiä M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  3. Ai traumapiirakkaa oot tehnyt ;)
    Mulla ei oo mitään traumoja raparperista. Kakarana söin niitä paljaaltaan ja mielelläni äitini lähellä, joka piteli poskiaan ja katseli kauhuissaan että miten noin kirpeää voi kukaan syödä. Ihan kiusalla. No välillä kastoin niitä tietenkin sokerikippaan, mutta hyvää oli.

    En kyllä kuitenkaan olis varmaan tuollaista sämpyläpohjaista piirakkaa koskaan tehnyt. Makeaa sen pitää olla. Mulla ei kyllä ittelläkään oo ennen ollut mitään kauhean hyvää piiraspohjan ohjetta, eli kiitos reseptistä. Vaikuttaa tosin aika tuhdilta resepsuunilta, mutta eiköhän tuota joskus tule kokeiltua.

    Yleensä keitän suurimman osan raparpereista mehuksi, osan laitan pakkaseen paloiteltuna ja ainakin kerran kesässä teen raparperikiisseliä. Hyvin makeutettuna ;) Raparperimehu on tosi hyvää.

    Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Kaunis Nelli: hyvä huomio! Ja, jos pelkäät, että piirakasta tulee noin liian makeaa, niin älä laita raparperipaloihin yhtään sokeria. ;)

    Marja-Leena: suosittelen ehdottomasti kokeilemaan Mayaa seuraavaksi, kun mietit Helsingissä ruokapaikkaa. Siitä on tullut melkeinpä minun ja siskontytön vakkaripaikka. Mayan viereistä Nepalilaista sen sijaan en suosittele. Listallalani oleva Satkar on todella paljon parempi.

    Rafaellossa en ole tainnut käydä kuin kerran. Hyvä kun muistutit, koska sinnehän voisi vaikka kesällä taas mennä. :)

    Juu, Elitestä olen kyllä kuullut ja lukenut, mutta koskaan en ole käynyt. Vierastan jotenkin noita "hienompia" paikkoja. Syön kyllä muuten mielelläni ravintolassa, mutta en ilmeisesti ole valmis maksamaan siitä kuin noiden keskihintaisten paikkojen verran.

    Lasse Pöystistä tuli mieleeni, että ollessani nuoruudessani kesätöissä Alksi 13:sta juusto- ja leipämyyjänä (siihen aikaan keskustan Aleksi 13:sta oli myös elintarvikeosasto), palvelin Lasse Pöystiä usein. Hän osti paljon juustoja ja muistaakseni myös leivoksia. Eli samanlainen herkkupep..suu kuin minäkin. :D

    PS. Minulla toimii vielä Bloggerin vanha sovellus. Toivottavasti toimiikin vielä kauan. Ihan hirvittää, että milloin on pakko sopeutua siihen uudistukseen.. ;D

    Ellieli: no joo, traumapiirakka totta tosiaan. ;D

    Mä samaistun heti sun äidin suun "muikisteluun". Jo ajatus reaparperista sellaisenaan, aiheuttaa mulle suun muiskistusta. :D Saman reaktion saa aikaan mun kummilapset, jotka syövät sitruunaa ja limeä sellaisenaan, hui! :o

    Se sämpylätaikinapohjapiirakka oli ihan kammottavaa, voin kertoa! Ja taas tuo minun ohjeella tehty on tosiaan aikas tuhtia tavaraa, mutta hyvää. :D

    Raparperimehu on ihanaa, NAM! Sitä voisin juoda vaikka litratolkulla. Joskus laimennan sitä veden sijaan vichyllä, jolloin se maistuu ihan limpparilta. Kuoharin tai siiderin kanssa siitä saa todella raikkaan ja kesäisen onnittelumaljan.

    VastaaPoista
  5. Annamari: Vielä siitä Elitestä. Se ei ole sananmukaisesti "hieno", ehkä mitä hienolla tarkoitetaan, vaan aivan ihana. Se on jokunen vuosi sitten remontoitukin mutta tarkoin käytetty niitä vanhoja sävyjä. Se on todella paikkana aivan ihana. Ehkä se on minulle jotenkin "tuttu" ravintola, kun parikymppisenä pyörittiin niissä Töölön ravintoloissa tyttökaverini kanssa, joka asui Museokadulla. Monet, monet kerrat istuimme Elitessä ihan vain kaljatuoppi nenän edessä:) Suosittelen ihan ehdottomasti! Terveisin M-L (Ossi ei ymmärrä Suomen ravintoloista mitään)

    VastaaPoista
  6. Marja-Leena: sait kieltämättä kiinnostukseni Eliteä kohtaan heräämään oikein tosissaan. Ehkäpä vien mieheni sinne meidän jokakesäisellä Helsingin reissulla. Raportoin sitten sinulle, mitä tykättiin.

    En laittanut muuten tuohon listaukseeni ollenkaan Töölössä olevia suosikkipaikkojani. Mieheni asui meidän tavatessa ihan Kallion kirkon takana ja silloin tuli käytyä Töölössä syömässä aika useinkin. Siitä vaan on niin paljon aikaa, että en tiedä, ovatko silloiset suosikkiravintolat enää samanlaisia. KuuKuu oli yksi meidän suosikeista ja TinTin Tango. Mamma Rosassa käytiin myös monta kertaa.

    Mukavaa kesäillan jatkoa Sinulle ja Ossille! <3

    VastaaPoista
  7. Titta: no, just se! :D:D (Ei tullu liian hapanta.. ;DDD)

    VastaaPoista
  8. Voi harmistus, viikko sitten olin Helsingissä ja palloilin siellä aivan epätoivoisena, kun en tiennyt hyviä ravintoloita. No onpahan ensi kerraksi kokeiltavaa :)

    Tuo resepti kuulosti niin överimakealta, että on varmasti minun makuun :D

    VastaaPoista
  9. Sunan: no, hitsiläinen - olin siis viikon myöhässä listani kanssa. :/

    Tuo on niin tuttu tunne, että palloilee vaan ympäriinsä, eikä tiedä minne menisi syömään. Sillä tavalla me tuossa keväällä miehen kanssa ajauduttiin sinne Vapianoon, joka oli sitten todellinen pettymys. Paitsi jälkiruuan osalta.

    Toivottavasti listasta löytyy tosiaan seuraavalle Helsingin reissullesi joku mielestäsi kokeilemisen arvoinen paikka. :)

    No juu kuule, piirakasta EI tullut hapanta! :D Ja täytyy sanoa, että se vain parani vanhetessaan, kun maut olivat vielä jääkaapissa tasaantuneet. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos pidät makeasta! <3

    VastaaPoista
  10. Voi hitsiläinen, tarttee vielä tulla mainitsemaan, että sä sait mut tekemään raparperipiirakkaa. En ihan samanlaista tehnyt, mutta vaikutteita nappasin sulta. Eli periaatteella mitä kaapista löytyy. Ja sieltä löytyi murotaikina-ainekset ja vaniljakastikeainekset, sekä pihanperältä raparperiä. Tein samantien 2 piirakkaa. Nams ja slurps.

    Ja nyt tuleekin syytös: lihosin varmaan ainakin 5 kiloo, kun söin ainakin puolet toisesta piirakasta. Tuomio: saat laihduttaa minulle ne 5 kiloo + pari ylimääräistäkin! ;DDD Tarvii ne tään kuun loppuun mennessä, jotta mahtuu mekkoon!

    VastaaPoista
  11. Ellieli: buahahahhahhaa! Mä gualen täällä nauruun! :D:D Totta mooses alan ihan justiinsa laihduttamaan sulle niitä kiloja, koska tietysti tää koko tilanne on mun syytä ja kannan siitä täyden vastuun. :D:D Ihan vaan pari levyä suklaata nutustelen tässä ensin, jotta saan voimia aloittaa.. :D:D

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ü