keskiviikko 3. elokuuta 2011

Peppi polkkaa

Täällä Peppi, kuka siellä? Mamma sanoi, että munkin pitää postata, kun Rillakin kerta halus ja sai. Mä en kyllä edes ensin halunnu, mutta ajattelin sit, et okei. Mä kerron sit tasan tarkkaan miten nää asiat meillä OIKEESTI menee. Mamma on varmaan antanu sellasen kuvan, että meillä koirilla olis täällä kissanpäivät, pyh ja pah, sanon minä!


Esimerkkinä totuudesta, kuunnelkaapa tätä: mulla oli synttärit toissa viikolla. Mä täytin puol vuotta. Sain lahjaks luun, mutta Rillakin sai samanlaisen. Eli aika ankee lahja, vai mitä?




Mä synnyin sellaseen ihanaan paikkaa, jossa oli mun äiti, sisko ja veljet. Siellä mä vaan söin, nukuin ja pikkuisen leikin. Mutta se onni loppu sitten lyhyeen! Nää jotkut "mamma" ja "pappa" tuli ja vei mut ulos sieltä ihanasta pesästä. Ulkona oli GAMALAA: kylmä ja sellanen iso laatikko, johon mut vietiin ja sanottiin, että nyt mennään autolla uuteen kotiin?! Auton sisällä oli yks valkoinen elävä, joka katto mua kun halpaa makkaraa, tosi loukkaavaa! (Ja säästäkää pliis ne maastomakkara vitsit johonkin toiseen hetkeen!)



 
Autolla mentiin sinne uuteen pesään, joka ei oo kovin kummonen. Pesässä odotti myös toinen iso valkoinen. Kivampi kyllä, kun se autossa ollut, joka tosin tuli myös mukaan uuteen pesään. Mä yritin sanoa niille kaikille, että haluan takas sinne mistä tulinkin, mutta ne ihmiset vaan kyseli toisiltaan, että mikäköhän tolla pienellä on hätänä, kun se noin vikisee? Sattu tällänen välkkyjen perhe, just mun tuuria!


Oon mä nyt ehkä jo vähän tottunu tähän pesään ja porukkaan. Sitä mä en kyllä tajuu, kun mamma sanoo, että mä oon niiden valkoisten pikkusisko. Siis WHAT? Eikö sillä oo silmiä päässä? Mun mielestä mä oon MELKO erinäkönen, kun ne valkoiset. Mä oon sitäkin yrittäny näille selittää, mutta mulle sanotaan joko, että siellä on peilin-Peppi tai, että toi on vaan kuva, ne ei oo oikeita koiria. Joo, ei oo välkkyjä ei!


Se toinen valkonen, kait Rilla, on kyl hyvä purulelu. Se ei oo moksiskaan, vaikka mä roikun hampaillani sen turpavilloissa. Välillä se haluaa painia kyllä aika kovaa ja pappa sanoo, että ei saa niin rajusti. Rilla ei usko pappaa. Mamma taas sanoo, että antaa lasten leikkiä. Joo, mut onko sillon kiva, jos on ite sen toisen vinkuleluna?


Mulle sanotaan tosi usein, että mä oon mäyräkoira. Joo, no mitä sitten? Itte ovat jotain jättiläis dinosauriksia enkä mäkään sitä niille hoe (paitsi salaa mielessäni vähän)! Mä tykkään kyllä tehdä sellaisia juttuja, jotka on kuulema mäyräkoiramaisia. Mun mielestä on mukavaa tuunailla tavaroita ja sitten kokeilla niitä käytänössä. Semmoset luolamaiset nukkumapaikat on kans parhautta!





Ruoka-aika on aika jees. Silloin saavun aina nopeasti paikalle.


Muuten en kauheesti kuuntele, mitä mulle sanotaan. Mä oon sellanen omantien kulkija. Mamman mielestä meidän pitäis mennä koirakouluun, ihan ok. Siellä ilmeisesti koirat opettaa käytöstapoja niiden ihmisille. Oppiskohan mammakin, jos kärsivällisesti opettaisin?


Tässä tää nyt oli, mun postaus. Oli tää ihan kivaa, mut nyt lähen koisii. Mulla on huomiseks mietittynä yks aikas iso tuolin tuunausprojekti. Mamma kyllä vahtii sitä tuolia ihmeen mustasukkasena ja sanoo, et mä en sais muka siihen koskea, höh! No, aion jokatapauksessa pitää pääni!

Muistakaa te muutkin mustit siellä huolehtia tarkkaan omista oikeuksistanne! Muutenhan nää ihmiset alkaa ihan meitä määräilemään ja se ei kyllä sovi, ainakaan mäyräkoirille, nih!









15 kommenttia:

  1. Joo, me oltiin eilen koirakoulussa, mut ei äippä siel paljo mitään oppinnu. Että mullekin sattu tuleen tämmönen välkkyjen perhe. Mä niin ymmärrän sua.

    VastaaPoista
  2. mui söpöliini :) pidä vaan pääs, kato ei se mamma jaksa kovin kauaa vahdata niitä tuoleja. sano sille, et voit hyvin hankkia uusia ;)

    peppi pienoinen, on mäylakoilanen ja söpö sellainen.. <3 siis mun mamma laulelee tollasia ja sit se hokee mulle KOKO AJAN, et mä oon sen joku pieni pupu! mieti, pupu. se ei siis tajua edes, et mä oon koira. me voitais kans mennä sinne koirakouluun, mammalla on tosi paljon oppimista.

    t.jimi-KOIRA

    VastaaPoista
  3. Myrsky: moi!!! Sä oot mun idoli!

    Joo kato, tota mäkin mietin, että ei mamma varmaan kuiteskaan oppis mitään siellä koulussa, välkky mikä välkky!

    Jimpsu: mui! Ai säkin pyörit täällä plokeissa? Aion TODELLAKIN tuunata sen tuolin. Kyllä mammakin varmaan tykkää siitä sit kun se on valmis.

    Ja hei PUPU, sinä!?! Sano sille sun mammalle multa terveisiä, et ite on virtahepo, nih!

    Mä en oo enää yhtään varma siitä koirakoulusta. Kun ei Myrskynkään äippä meinaa siellä oikein oppia mitään. Pahaa pelkään, ettei sunkaan mamma oo mikään nopea oppija - eikä MUN, huoh..

    VastaaPoista
  4. Tääl yks "mamma", jolla ei ole enää koiraa eikä mahdollisuutta nyt ottaa. Mutta kyllä on hauskaa lukea teidän koiruuksista :)

    VastaaPoista
  5. Mee vaan sinne koirakouluun, nääs siellä tapaa tosi mainioita koirakamuja. Kauheita jättiläisiä joukossa. Mä aattelin, että voiks noi kaapin kokosetkin olla penikoita, mut kyl ne oli. Ja tosi kivoja.

    Ja siks toisekseen, saadaanhan me paljon hupia siitä, kuinka noi meidän äipät ponnistelee oppiakseen. Gaumeen hauskaa ;D

    VastaaPoista
  6. Anonyymi: kivaa, että tykkäät meidän jutuista! Me tykätään kovasti kivoista kommenteista!

    Lähetän turkistani sulle annoksen pentupölyä, laita se talteen odottamaan sitä hetkeä, kun koiralle on taas sun elämässä sopiva hetki. Itse suosittelen ottamaan mäyräkoiran (tai kaks)heti, kun se vaan on mahdollista. Rilla kyllä tossa vieressä sanoo, että westie olis muka parempi. Mut älä kuuntele sitä, se on puolueellinen ja mä en! ;)

    Myrsky: vähäks sulla oli ollu mageeta siellä koirakoulussa! Hirveesti kaikkia erilaisia kamuja! Mä olisin kyllä varmaan vähän haukkunu niille..mut sä olit tosi reipas!

    Pikkusen mua ehkä hävettää viedä toi meidän mamma sinne. Se on semmonen höpöttäjä..Saakohan siellä sit kukkan muu suunvuoroa?

    VastaaPoista
  7. Mistä sää sait sen ajatuksen päähäs, etten mä haukkunnu? Mä haukuin ihan gaumeesti. Ja kaikki muutkin haukku gaumeesti. Oli kuule gaumee meteli. Mut ku me tutustuttiin, niin haukut loppu. Eikä se haittaa vaikka mammas höpöttää, ei siellä ehdi kukaan kuunteleen :D

    Ai oonks mä sun idoli? Nyt kyl loit vähän paineita... Arvaa vaan tykkäänkö susta ja Rillasta. Tykkään!

    VastaaPoista
  8. Hienosti on alkanut partasuti kasvaa Rillalla, nyt vasta noista kuvista huomasin :) On se niin nätti tyttö ja tuo sininen laikku silmässä tekee neidosta niin persoonallisen näköisen :)

    VastaaPoista
  9. Öh...siis Pepillä se parta, ei Rillalla! :D Nyt menee neitokaisten nimetkin jo sekaisin :D

    VastaaPoista
  10. Myrsky: joo sä oot mun idoli ja nyt punastun, kun säkin tykkäät musta! (mä en tietenkään kerro Rillalle, et sä (muka) tykkäät myös siitä)

    Aaaa, no mä jo mietin, että ite olisin kyl haukkunu, mut niinhän säkin teit ja ne kaikki muutkin eli normimeno! Olispa muuten hyvä, jos siellä kukaan ei ehtis huomata tota mamman puheripulia, kun olis niin gaamee meteli! ;)

    Maria: joo kyl me mamman kaa tajuttiin, et sä tarkotit mua, nou hätä!

    On mulla ehkä ihan vähän parta alkanu kasvaa, vaikka oon mä nähny muilla karkkareilla vähän hienompiakin partoja. Mamma kyl sano, et se tykkää musta, vaikka mä oon vähän erilainen. Mä en oo vielä päättäny, et tykkäänkö mä mammasta, kun se on aika PALJON erilainen..

    VastaaPoista
  11. Ei voi olla totta ! Tulin äsken kotiin ja löysin ison tupon koirankarvoja, vaikkei mulla ole ollut melkein 2 vuoteen koiraa. Ihmettelin jo, että onko "hän" lähettänyt mulle terveisiä sieltä jostain. Ja sitten näin tämän vastauksesi täällä :) Heitin jo tupon biojätepussiin, mutta oikeastaan kaivan sen sieltä muistoksi. Terv. aiempi "anonyymi"

    VastaaPoista
  12. Anonyymi: joo kato sori, mä yritin lähettää pelkkää pentupölyä, mutta vahingossa tupsahti karvatuppo, hitsi! ;) Laita se tuppo nyt kuitenkin hyvään talteen. Mamma meinaan sano, että meidän valkoiset koirat on syntyny sohvan alla olevista villakoirista. Kuulema kun ei vaan imuroi toooosi pitkään aikaan niin joku päivä sieltä sohvan alta kömpii westie. Eli varmaan kun sä säilytät sitä karvatuppoa, niin yks kaunis päivä se on muuttunu mäyräkoiraksi. ;)

    VastaaPoista
  13. :) nää karvat oli kyllä mustia, niinkuin edesmennyt koirakin. Enkä tunnusta etten olisi imuroinut aikoihin. Onpahan jotain pehmeämpääkin muistona kuin puinen uurna tuolla kirjahyllyn päällä.

    VastaaPoista
  14. Anonyymi: koirat on siitä harmillisia otuksia, että niiden elämä on ihmiseen verrattuna niin lyhyt. Ensimmäiseen uurnaan tottuminen vei kyllä oman aikansa. Nythän meillä on niitä jo kaksi. :(

    Tosi kiva silti, että kommentoit ja kerroit hauskasta löydöstä, jolle nauroin ihan vedet silmissä, kun ajattelin sitä "pentupölyä"! Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  15. Kiitos samoin ! Juu sen verran rankkaa oli koiran vanhuus, etten ihan heti perään siihen uudestaan lähde. Mutten myöskään mitään kadu. Muistot säilyy ikuisesti :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ü