perjantai 26. elokuuta 2011

Ruokaperjantai - smörrebröd kolmella täytteellä

Nyt on sekin sitten koettu, nimittäin koirien yhteisesiintyminen kylässä. Tai no kylässä ja kylässä, mutta siis muualla kuin kotona. Rilla ja Peppi pääsivät yhtenä iltana molemmat mukaan vaarille eli isälleni. Esittelen kohta voileipiä, jotka puuhasteltiin siskontytön kanssa illan ruokatarjonnaksi. Mutta ensin kerron, miten koirien vierailu sujui.


Rilla käyttäytyi todella hyvin: antoi kaikkien rapsutella itseään ja oli oikea enkeli. (Ylpeä mamma täällä moi!) No, ettei kaikki olisi liian kiiltokuvamaista, niin olihan mukana myös Peppi.. ;) Jo aikaisemminkin merkille laittamani asia sai nimittäin vahvistuksen: Peppi EI pidä pienistä ihmisistä. Hän joko pelkää heitä tai vihaa; mahdollisesti molempia, huoh. Mukana illanvietossa ollut perhepiirin kaksivuotias sai osakseen sellaistakin käytöstä, että huhhuh! Peppi aloitti hänet nähdessään ihan mahdottoman, murinalla höystetyn haukkumisen! Eikä lapsiparka siis todella ollut ehtinyt kuin astua ovesta sisään. Pepin ilta kuluikin pitkälti "putkassa" eli makuuhuoneen sängyn alla, josta hän antoi mitä moninaisempia ääninäytteitä aina tasaisin väliajoin. Lapsi, jonka mummolassa on kääpiöpitkis, toisteli epäuskoisena: Rilla on kiltti, Peppi on tuhma, HUOH! Mistäköhän tämöinen nyt sitten johtuu ja miten saan tämän erittäin ei-toivotun käytöksen karsittua Pepistä pois, anyone?

Tänään koirat ovat viettäneen "rokulipäivää" erilaisissa vaakaasennoissa. Sekä kiltteily että tuhmailu on selvästikin ihan yhtä uuvuttavaa.. ;D




No, nyt niihin leipiin, jotka olivat HYVIÄ, voin kertoa! Siskontyttö on kehitellyt vuosien saatossa ihania yhdistelmiä tanskalaistyyppisten voileipien päällysteiksi. Perhepiiriimme mahtuu monenlaisia makumieltymyksiä, joita ajetellen valitsimme tämänkertaisen vierasjoukon perusteella seuraavat kolme täytevaihtoehtoa:



Konjakkihärkäleipä:

- viipale vuokaleipää (oma suosikkini on Oululaisen Reilu täysjyvä)
- piparjuurituorejuustoa
- salaatinlehti
- pari viipaleeta konjakkihärkää  (paahtopaisti, suolaliha tms. käy yhtä hyvin)
- remouladekastiketta (itse tehtyä tai valmista)
- persiljaa koristeluun


1. Voitele leipäviipale piparjuurituorejuustolla. (Leikkaa leivän reunat halutessasi pois).

2. Päällystä leipä salaatinlehdellä ja rullaa päälle muutama lihaviipale.

3. Lisää lihan päälle reilu lusikallinen remouladekastiketta.

4. Koristele persiljatupsulla. Koristeeksi sopii hyvin myös pikkutomaatin ja/tai pienen suolakurkun puolikkaat sekä kurpitsapikkelsi.


Katkarapuleipä:

- viipale vuokaleipää
- chilimausteista tuorejuustoa
- ½  keitetty kananmuna viipaleina
- n. desi katkarapuja
- sitruunamajoneesiä (valmista tai sitruunan mehulla maustettua)
- tilliä




1. Voitele leipäviipale clilituorejuustolla. (Leikkaa leivän reunat halutessasi pois).

2. Asetelle kananmunaviipaleet tuorejuuston päälle.

3. Lisää runsaasti katkarapuja ja pursota niiden päälle reilu annos sitruunamajoneesia.

4. Koristele tillillä. Koristeeksi sopii hyvin myös kurkku- ja/tai sitruunaviipaleet.


Briejuustoleipä:

- viipale vuokaleipää
- salaatinlehti
- maustamatonta tuorejuustoa
- muutama viipale briejuustoa
- mustaherukkahyytelöä




1. Voitele leipäviipale tuorejuustolla. (Leikkaa leivän reunat halutessasi pois)

2. Päällystä leipä salaatinlehdellä ja muutamalla viipaleella briejuustoa.

3. Lisää juuston päälle reilu annos mustaherukkahyytelöä.

4. Koristele halutessasi tuoreillä yrteillä ja/tai hedelmillä (päärynä, ananas, viinirypäleet)


Leipien kanssa joimme mehujuomaa, johon tulee puolet tuoremehua ja puolet vichyä. Ko. juoman on isäni kehitellyt hellejuomaksi jo ennen minun syntymääni. Viime vuosina juoma on vakiinnuttanut asemansa kaikille maistuvana ruokajuomana, silloin kun kahvitellaan isän luona. Vähän makeamman version saat, kun käytät Valion kolmen hedelmän mehua ja Hartwallin Sitrus Frissiä.


Perjantaissa ollaan taas ja viikonloppu häämöttää.

Kivaa viikonloppua kaikille, syökää hyvin ja rentoutukaa!

 



8 kommenttia:

  1. Hei!

    Löysin tämän blogin jo kesällä, mutta en ole kommentoinut aikaisemmin. Nyt halusin tulla kertomaan, että pidän elämänmyönteisestä tyylistäsi paljon. Aluksi luin pelkät ruokapostaukset, koska itselläni ei ole koskaan ollut koiria tai muita lemmikkejä. Nyt olen huomannut lukevani kaikki postaukset, kirjoitat niin kivasti. Kokeilin kesällä tehdä fetapiirakkaa ohjeellasi ja meillä kaikki tykkäsivät siitä. Tämän postauksen voileipiä teen huomenna, kun vietämme tyttäreni syntymäpäiviä.

    Mukavaa syksyä sinulle ja perheellesi!

    -Tiina-

    VastaaPoista
  2. Nami nam. Leivät ovat superherkullisen näköisiä.
    Sitten Peppiin. Sillehän on kertynyt jo joitain kokemuksia ennen sinulle luovutusta. Joku epämiellyttävä kokemus voi liittyä pieneen lapseen. Vaikea tietää. Toinen vaihtoehto on, että se jo ilmoitti että on laumassa "ylempänä" kuin tämä kaksivuotias.En osaa sanoa. Sen ainakin tiedän, että yksikin epämiellyttävä kokemus syöpyy koiran mieleen. Toisaalta tarvitseeko koiran pitääkään 2-vuotiaista, jotka saattavat olla aika arvaamattomia käytökseltään? Hah. Minunkin tyttöni on ollut aikoinaan 2-vuotias:)

    Ossin viha yhtä tiettyä naapuria (mies) alkoi jo silloin kun se oli noin vuoden vanha. Olimme iltakävelyllä ja minulla oli otsalamppu. Siis täällähän ei ole katuvaloja ja kun on pimeää niin ON pimeää.Yhtäkkiä Ossi sai haukkukohtauksen ja alkoi kiskoa pimeälle pellolle. Luulin, että kiskoo jonkun elukan jäljille ja sanoin, että ei siellä mitään ole tule pois jolloin pimeydestä kuuluikin "iltaa". Arvaas vaan meinasinko saada niin sanotusti sydärin? No sitten sieltä marssi esiin vähän kauempana asuva naapuri ja kävelimme hänen kanssaan tuonne postilaatikolle. Sanoin kyllä hänelle, että näin pimeällä olisi syytä käyttää otsalamppua:) No siitä päivästä Ossi on inhonnut vastaantulijoita ja erityisesti miehiä ja auta armias jos tämä naapuri tulee vastaan..Kerran juttelimme ja Ossi rähisi lähes tulkoon koko ajan.Mies meinasi vielä työntää kättään Ossin nuuskittavaksi ja sanoin että älä tuota tee.. Nimittäin haukun sävystä kuulin, että hampaat olisivat uponneet ranteeseen.

    Ehkä Pepille auttaisi jonkunlainen rauhallinen siedätyshoito jossa olisi koiriin tottunut pieni lapsi ja vanhemmat mukana tilanteessa koko ajan. Heti jos alkaa rähisemään siitä seuraisi kielto ja hiljaisuudesta palkinto? En nyt oikeastaan muutakaan keksi:) Terveisin M-L ja Ossi (joka kumma kyllä sietää taas pieniä lapsia vaan ei miehiä)

    VastaaPoista
  3. Tiina: kiva kun olet löytänyt blogin, tervetuloa! Kiitos kommentista ja kauniista sanoistasi! Ü

    Voileivät oli kyllä (jälleen kerran) tosi hyviä ja yllättävän nopeita valmistaa isommallekin joukolle, joten kannattaa kyllä kokeilla.

    Aurinkoista syksyä myös Sinulle!

    Marja-Leena: olet kyllä niin kiltti, kun viitsit kommentoida ja antaa hyviä neuvoja, kiitos! ♥

    Itsekin olen pohtinut, että onko Pepin kanssa sattunut joku tietty tapaus lasten kanssa, joka olisi jättänyt sitten jälkensä. Kävelyllä usein tulee vastaan lapsia, jotka pyytävät saada silittää koiria. Rilla antaa silittää ja heittäytyy selälleen lasten jalkoihin. Pepissä olen huomannut pikku hiljaa lisääntynyttä pelkoa(?) lapsia kohtaan ja olenkin ollut hyvin varovainen näissä silitystilanteissa. Yleensä Peppi kyllä rauhottuu ja antaa lasten silittää, kun menen itse alas kyykkyyn ja pyydän lapsia olemaan koskematta Pepin päähän. Tämä reaktio sukulaispoikaa kohtaan ei siis ollut ihan yllätys, mutta reaktion voimakkuus tuli kyllä aika "puskista". Jotenkin olisin tosiaan ymmärtänyt paremmin, jos lapsi olisi vaikka ehtinyt tarttua Pepin turpavilloista kinni tms. Olen nimittäin kanssasi samaa mieltä, että pienet lapset ja koirat eivät välttämättä aina ole niitä sopivimpia leikkikavereita keskenään. ;)

    Tosi hyvä neuvo on tuo, että harjoiteltaisiin Pepin kanssa oikein erikseen jonkun tutun lapsen ja hänen vanhempansa kanssa. Puhuinkin jo kummilasten äidille asiasta.

    Hirmu ymmärrettävä on tuo Ossin "naapuri-inho". Kyllä kai sitä pelästyy kuka vaan, jos pimeydestä yhtäkkiä joku huhuilee!

    Westiet (tai ainakaan meille sattuneet yksilöt) eivät muuten ole ollenkaan rähisevää sorttia. Toki voivat haukkua (paljonkin) milloin mistäkin syystä, mutta haukku ei ole samanlaista rähinää, jota siis mm. Peppi ja siskon pitkis pitää (ja ilmeiseti muutkin mäykyt). Olen nyt Pepin myötä huomannut, että westie on yllättävänkin "lälly" rotu. Mielenkiinnolla (mutta myös epäonnistumisen pelolla) suhtaudun Pepin koulutushaasteeseen! Toki haluaisin, että Peppi käyttäytyisi mahdollisimman mallikkaasti kaikissa tilanteissa. Se kun olisi mukavinta myös Pepille itselleen.

    Rattoisaa viikonloppua teidän laumalle! Rilla ja Peppi lähettävät Ossille hännänheilutuksia! ;)

    VastaaPoista
  4. Olette nyt meidän lukulistalla!

    Ollilta iloiset viikonlopputerkut!

    VastaaPoista
  5. Voikkarit ovat herkullisen näköisiä. Toisinaan teen itse lämpimiä voikkareita, paahtiksen päälle laitettuna milloin mitäkin.

    Harmittavaa toi Pepin juttu. En kyllä osaa kovin pätevää neuvoa antaa, meillä kun en ole moista käytöstä huomannut. Meillä puolestaan on hyppiminen ongelmana (ei ainoa), ja taannoin jouduin olemaan tarkkana ystävättäreni luona käydessä, ettei Elli hypi tytärtä päin. Tuo siedätyshoito kuullostaa kyllä hyvältä. En tiedä onko tuo eristäminen toiseen huoneeseen välttämättä hyvä (paitsi omille hermoille), vaan jokin sellainen komento, millä se tottelee. Ehkä myös makupala aina kun on nätisti ja hiljaa lapsen lähellä, voisi auttaa. Tai voisitko ottaa lapsen syliisi, että Peppi näkisi ettei hän ole vaarallinen? Vai pahentaako se tilannetta? Toivottavasti kuitenkin saat asian nopeasti pois päiväjärjestyksestä, ettei tilanne mene ihan mahdottomaksi. Itseltä pitää löytyä riittävää jämäkkyyttä, jotta koira tietää että SINÄ olet laumanjohtaja.

    VastaaPoista
  6. Olli: olemme otettuja huomionosoituksesta, kiitos! Ü

    Komialle Ollille paljon pusuja ja hauskaa viikonloppua teille koko poppoolle! :)

    Ellieli: lämpimät leivät on kyllä hyviä ja niihin voi tosiaan "piilottaa" melkein mitä vaan kunhan laittaa tarpeeksi juustoa päälle! ;)

    Oon oikeesti aika romuna ton Pepin käytöksen takia. Oon myös erittäin samaa mieltä sun kanssa, että eristäminen ei varmaan ollut mikään paras idea, muutakaan en vaan juuri tuossa tilanteessa keksinyt. Yritettiin meinaan kyllä pari kertaa sitä, että Peppi tai lapsi oli mun sylissä, mutta rähinä oli sitä luokkaa, että lapsi kirkui kauhusta, joten "putkaan" oli tuhmeliini laitettava. Mielenkiintoista oli myös se, että Peppihän siis itse pysytteli makkarissa sängyn alla, vaikka Rilla kävi avaamassa hänelle oven. Muutaman kerran Peppi kävi ovelta kurkkaamassa, että onko lapsi vielä paikalla. Lapsen havaittuaan Peppi uusi gammottavan haukkunäytöksensä ja luikki takaisin sängyn alle ihan perimmäiseen nurkkaan. Yhtä pientä lasta Peppi ei ole varmaan koskaan ennen nähnytkään. Ne "koiransilittäjät", joita kävelyllä kohdataan, ovat varmaankin 5-v ja siitä vanhempia.

    Tosissaan täytyy nyt ongelmaan puuttua, ettei mene vielä pahemmaksi. Ajattelin soittaa myös meidän kylän koirakouluun ja sopia ainakin muutamasta yksityistunnista. Olen varmaan ollut jotenkin tuudittautunut ajattelemaan, että onhan meillä ollut koiria ennenkin, että eiköhän koulutuksesta selvitä. Mutta sitten meille tulikin mäyräkoira, apua! ;D

    Kaunis kiitos Sinulle vinkeistä ja neuvoista!

    VastaaPoista
  7. Meillä on vähän samanlainen ongelma lasten kanssa. Pinja näyttää selvästi pelkäävän niitä, vaikka uskaltaakin välillä antautua silitettäväksi, mutta yleensä vain perääntyy. Olen pohtinut, että saan luultavasti syyttä tästä vain itseäni. Kun Pinja oli sosialistamisvaiheessa jäi meiltä lapsiin tutustuminen kokonaan välistä, kun sellaisia ei lähipiirissä ollut. Se ei siis yksinkertaisesti vain ole tottunut lapsiin. Olen ajatellut, että sitten kun/jos lapsi-asia on meidän perheessä ajankohtainen, täytyy ruveta pikkuhiljaa nätisti totuttamaan koiraa kaiken ikäisiin lapsiin.

    On kyllä veikeän värinen teidän nakkis :) Löydettiin vasta nyt teidän blogi ja heti piti lukea jo useampi teksti :)

    VastaaPoista
  8. Sunan: mukavaa, että löysit "meille", tervetuloa! Kivoja mäykkyblogeja on muuten tosi paljon. Mäkin ajaudun aina vaan uusiin muiden lukulistoilta. Teilläkin olen varmaan joskus jo käynyt, mutta tulen asap uudestaan!

    Vai on teilläkin siellä yksi kpl lapsikammoista maastonakkia, hitsi! Meillä ei ole omia lapsia, mutta Peppi on kyllä tavannut sellaisia yli 5-v lapsia aika paljon. Aluksi on melkein aina pientä murinaa ja/tai haukkumista, mutta yleensä Peppi silti rauhoittuu ja antaa lasten silittää itseään. Tämä isällä sattunut tapaus oli silti ihan omaa luokkaansa! Peppi meni ihan hysteeriseksi HETI lapsen nähdessään?!? Jotain tarttee nyt tehdä, ettei ongelma jää pääle ja/tai pahene!

    Tosi kiva kun kommentoit! Pinjalle paljon rapsutuksia!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ü