maanantai 27. helmikuuta 2012

Who let the dog(s) out?

Kerrankin voin aloittaa postauksen sanomalla, että olipas kivat ilmat viikonloppuna! Auringonpaistetta ja sopivan vähän pakkasta, jotta Peppikin pääsi kunnon lenkeille. Eniten on silti ilahduttanut se, että meillä edelleen on kaksi tervettä koiraa, joiden kanssa lenkkeillä..




Jo tuosta ensimmäisestä kuvasta voi vähän päätellä, mitä meillä tapahtui viime viikolla eräänä päivänä alkuillasta. Minä istuin työhuoneessa tietokoneella ja Peppi taisi nukkua kopassa. Rilla oli tapansa mukaan omalla pihalla, jossa hän saattaa viettää vaikka tunninkin kerrallaan. Sitten kuulin etuovelta jotain ääntä, ehkä ovikello soi vähän tai ainakin oveen koputettiin. Menin Pepin kanssa ovelle ja siellä seisoi n. 12v. poika Rilla jaloissaan ja kysyi, että onko tämä teidän koira? Vastasin hämmentyneenä, että juu. Johon poika sanoi, että se oli äsken tuossa tiellä. Samalla huomasin, että talon edessä autotiellä seisoi auto. Poika lähti autolle ja tajusin vaan huikata nopeat kiitokset hänen peräänsä. Mentiin koirien kanssa sisälle ja aloin pikku hiljaa ymmärtää, mitä juuri oli tapahtunut.

Kelit olivat tietenkin olleet viimeisen vuorokauden aikana sellaiset, että hanki oli alkanut kantaa koirien painon ja Rilla oli siten päässyt aidan yli autotielle. Luojalle kiitos, että kuski oli erottanut valkoisen Rillan valkoista hankea vasten, eikä Rilla jäänyt auton alle! Tuuria oli mukana myös siinä, että Rilla oli ilmeiseti vasta juuri silloin lähtenyt pihasta, koska oli ollut meidän talon edessä. Mitäs, jos olisin mennyt vaikkapa puolta tuntia myöhemmin etsimään Rillaa pihasta ja tajunnut vasta silloin, että koiraa ei näy mailla halmeilla. Mihinköhän asti Rilla olisi siinä vaiheessa jo ehtinyt? Kun tuota kaikkea kävin mielessäni läpi, alkoivat kädet täristä ja pulssi hakata kahtasataa.




Heti, kun mies tuli kotiin, menimme pihalle tarkistamaan aitoja ja tekemään uudelleenjärjestelyjä. Vaikka Rilla olikin jäljistä päätellen karannut etupihan puolelta, päätimme sulkea takapihan koirilta kokonaan lopputalveksi. Takapihalla on niin pitkät pätkät verkkoaitaa, että sen turvallisuutta on paljon vaikeampi taata kuin etupihan.




Etupihalta takapihalle pääsee vain kapeaa väylää talon ja korkean kuusiaidan välistä. Tuo väylä on tosi helppo sulkea puulevyn avulla.





Tielle päin etupihalla on aidassa yksi kohta, jonka olimme jo aikaisemmin käyneet varmistamassa vanhalla sängynpäädyllä(!). Sen jälkeen lunta oli kuitenkin satanut paljon lisää ja hangen alkaessa kantaa, Rilla oli päässyt aidan ja varmistuksen yli ja siitä sitten talon edessa kulkevalle tielle. Tiellä kulkee aika paljon autoja, vaikka se on pelkkä tonteille vievä pikkutie, mutta ainoa sellainen päätieltä tuleva, joten liikennettä riittää yllättävän paljon.





Kuvassa yllä näkyy tuo pihamuurin ja kuusiaidan väliin jäävä pieni pätkä, joka on aidattu normaalisti pelkästään verkkoaidalla ja myöhemmin siis lisäksi tuolla sängynpäädyllä.









Nyt lisäsimme terassipöydän sangynpäädyn taakse ja vielä tikkataulun taustalevyn muurin ja kuusiaidan väliin ennen autotietä lisävarmistukseksi. Fyysisen esteen lisäksi toivon, että nuo lisäesteet estävät sen verran näkyvyyttä tielle, että Rillan kiinnostus tuota aidanpätkää kohtaan vähenee. *Pitää hulluna peukkuja*




Esteiden lisäksi kaivoimme mahdollisimman syvät vallihaudat aitojen ja lisäesteiden eteen ja taakse, jotta nekin estäisivät Rillan mahdollisuudet päästä aidan yli. Voin kertoa, että minua EI hanki kantanut ja sainkin kahlata napaa myöten lumessa tuon puuhan tiimoilta. En silti valita yhtään, jos sillä säästytään jatkossa karkailuilta! Puolen viikon kokemukset uusista järjestelyistä ovat onneksi hyvät. Toivottavasti näin myös jatkuu ja kesä tulee pian! Ensi kesänä meidän täytyy ehdottomasti tehdä jotain tuolle muurin ja kuusiaidan väliselle aukolle. Joko verkkoaitaa pitää korottaa siltä kohtaa reilusti tai rakentaa puusta joku vielä järeämpi systeemi.




Sen lisäksi, että olen TODELLA onnellinen siitä, että tällä kertaa säästyttiin isommalta onnettomuudelta, olen myös tosi häpeissäni. MIKSI meillä on pihalla, jossa koirat ovat päivittäin vapaana, tuollainen kohta, joka mahdollistaa tämmöisen tilanteen syntymisen? Olen vihainen itselleni ja toivon suuntaavani sen vihan siihen, että todella ryhdyn toimeen heti, kun lumet sulavat (tai edes ennen ensi talvea..)!





Kivaahan se koirista on, että hanki kantaa. Eikä siinä mitään niin kauan kuin koirat pysyvät oman pihan puolella. Joku siellä ehkä ajattelee, että miksi koirien pitää ollenkaan antaa olla pihalla vapaana? Mietimme kyllä sitäkin, mutta itse ajattelen ainakin Rillan kohdalla niin, että mieluummin teen kaikkeni, jotta pihalla voi ulkoilla vapaana kuin estän sen kesään asti kokonaan. Rilla on koko ikänsä tottunut olemaan pihalla vapaana pitkiä aikoja joka päivä. En usko, että pystyn millään lenkittämään häntä niin paljon, että se korvaisi tuon hänen oman ulkoilunsa. Tähän kotiin muuttaessamme yksi tärkeimmistä tavotteista oli tehdä pihasta sellainen, että koirat voivat olla siellä vapaana. Edesmennyt Ines ja nyt Rilla ovatkin luonteeltaan todellisia ulkoilmaeläjiä ja siksi haluan pitää tuosta tavoitteesta kiinni ja saattaa sen myös kunnolla loppuun.




Hankikannosta löytyy juttua myös Myrskyn luota *klik*.






Turvallista viikkoa kaikille!




25 kommenttia:

  1. Westie ja mäykky, ihana parivaljakko!(:

    Huh, onneksi päättyi sekin ulkoiluretki onnellisesti! Meillä on ollut koirien kanssa samanlaisia lumen mukanaan tuomia haasteita, viimeisimpänä esimerkkinä tuo lapparin pentu yritti kiivetä katolta tiputetun lumikasan kautta katolle... :D

    VastaaPoista
  2. Voi Rillariina minkä menit tekemään !!! Bårta bra men hemma bäst, usko se.
    Itse asiassa meillä kävi samoin Onnin kanssa. Onnihan livahti omille teilleen etupihan portin kautta. Luojan kiitos oli enkeli myös silloin mukana entisen naapurin muodossa. Hän pongasi Onnin läheisestä leikkipuistosta, houkutteli luokseen ja toi kotiin. Me emme edes huomanneet Onnin poisoloa. Kyllä pomppasi pulssi ja verenpaine uskomattomiin lukemiin. On kauhea tunne melkein hukata koira. Vaikka hänet joku tuo takaisin, soimaa omatunto ja kaikenlaisia pelkoskenaarioita nousee mieleen koko ajan. Se on , kuten Leena Heffner sanoisi, aivan hirrrveän hirrrveän kauheaa.
    Että sovittaisko Rilla, ettei tommosta temppua enää tehdä. Onnin reissun jälkeen en ole koiria enää valvomatta pihalle jättänyt. Ei kertakaikkiaan uskalla, vaikka kaikki mahdolliset lävet on tukittu.
    Onni onnettomuudessa teilläkin. Joku enkeli sattui siinäkin sopivasti paikalle.
    Isot halita ja rapsutukset ihan vaikka sulle hermojen lepuuttamiseksi. Saa antaa myös koiruille.

    VastaaPoista
  3. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

    Tuttu tilanne meilläkin parin vuoden takaa. Olli pääsi kahdesti karkaamaan takapihan aidan yli kinosten kautta ja tästä viisastuneena kinoksia ei ole enää kasattu aidan viereen. Ja meillä on korkeat aidat - vaan on sitä luntakin.

    Aika hupaisan näköistä, kun esteenä toimii kaikenlaista pöytää ja sängynpäätyä :) jos sallit vakavasta asiasta huolimatta pienen kevennyksen loppuun.

    VastaaPoista
  4. Hui kamala! Onneksi Rilla seurasi poikaa takaisin kotiin eikä lähtenyt karkuun.

    Kyllä itsekin haluaisin kaikesta huolimatta pitää koiraa vapaana pihalla, jos sellainen on.

    Eikö siihen saisi lopputalveksi rakennettua siitä lumesta itsestään jonkinlaisen vallin?

    Paljon suukkoja ja terveisiä pikku lumikoiralle ja sen siskolle! <3

    -Koiratäti

    VastaaPoista
  5. Hei!

    Kuulostaa NIIN tutulta tuo pihallapysymisongelma :-). Ja näyttää myöskin NIIN tutulta tuo levy/lauta/pöytä-viritelmien käyttö ;-) Meillä on samanlaisia kauhukokemuksia, mm. Hiljan neronleimaus pari vuotta sitten uuden vuoden aattona.

    Olimme juuri lähdössä paukkuevakkoon mökille, ja laskin koirat vielä hilpasemaan pari kierrosta pihalle. Lastasin kaksi koiraa autoon ja kuinka ollakaan... kolmas puuttui!! KÄÄK!

    Auton ovi tiukasti kiinni, että pysyy edes osa porukasta tallessa. Ja kyllä Hissu osasikin valita hyvän päivän karkaamiseen. Kuvittelin jo sieluni silmillä kuinka se juoksentelee paniikissa ympäri Oulunkylää rakettien paukkuessa, enkä näe sitä enää ikinä.

    Lopulta tajusin seurata tassunjälkiä, ja sinnehän ne menivät, naapurin puolelle. Hanki oli kantanut prinsessan joutuisasti yli aidan tutkimaan pupunjälkiä toiselle pihalle.

    Säntäsin sisälle hakemaan kämmenen kokoisen köntin naudanmahaa, kipaisin naapurin portille puhaltelemaan pilliin, heiluttelemaan mahakönttiä ja rukoilemaan että Hissu vaivautuisi tulemaan luokseni. Heittelin mahanpaloja portilta ja lopulta Hissu kurkkasi talon nurkan takaa, että mitä se mami siellä taas mesoo.

    Hilja tuli kuin tulikin armollisesti luokseni, nappasin sitä niskasta ja tyrkkäsin mahakalikan sen kitaan. Kiikutin koiran autoon ja huokasin helpotuksesta.

    Näitä kauhunhetkiä on sattunut pari kolme. Erityisongelmana meillä on se, että yksikään noista ei ikinä antaisi vieraalle kiinni karkumatkallaan. Sen takia en pidä niitä koskaan irti yht'aikaa muualla kuin omassa saaressa. Joukossa tyhmyys tiivistyy, ja kun nuo pääsevät leikin makuun, ne saattavat hujahtaa 10 sekunnissa sadan metrin päähän, pelästyä siellä jotain ja haihtua sitten paikalta teille tietymättömillle.

    Olen parina viime vuonna uskollisesti kaivanut kaikki lumet pois noin puolentoista metrin etäisyydeltä aidasta, niin että aidan sisäpuolella on leveä oja, josta kukaan ei ole ollut halukas yrittämään yli. Pidän kuitenkin tärkeänä, että koirat pääsevät leikkimään ja juoksemaan vapaana päivittäin. Siksi yritän pitää piha-aidat toimivina. Minimikorkeus on määritelty n. metriin, kesät talvet.

    Onneksi Rillalle ei käynyt tuon kummemmin. Ja mammakin varmaan toipuu järkytyksestä :-)

    t. 3 tuhman sheltin mami

    VastaaPoista
  6. kun pihan tekee koiralle turvalliseksi niin miksi koira pitäisi laittaa kiinni. minun hurttani taas on vuokramökillä aina kiinni, koska sen pihaa ei ole aidattu.

    onneksi mitään ei tapahtunut rillalle. se on pieni karvainen utelias otus ja on tietysti käyttänyt tilaisuuden hyväkseen kun sellaisen huomasi.

    VastaaPoista
  7. Huh. Onni onnettomuudessa oli tietenkin se, että saitte Rillan nopeasti takaisin. Siis mitään onnettomuuttahan ei sitten varsinaisesti tapahtunut. Vähän vain verenpaine saattoi sinulla nousta.

    Kun kesä tulee ja Pepin mäyriksen suuri itsetunto kasvaa niin käy aina välillä lue=aika usein tarkistamassa aitaa. Mäyriksethän ovat ihan super-superkaivajia ja mikäli siellä verkkoaidan alla ei ole maan sisällä lautaa tai betonia niin se ei kauaa kestä, kun mäykkytyttö on kaivanut sekä itselleen, että Rillalle mahtavan ulosmenoreitin.

    Voi olla (ehkä) etteivät ihan kaikki mäyriäiset ole niin kiinnostuneita kaivuuhommista mutta tiedän useamman Ossin lisäksi joka muuttaa asuinseutujaan kuumaiseksi maisemaksi. Terveisiä M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  8. Voi kamala! Onneksi ei käynyt mitään. <3 Ja onneksi niin kiltti autoilija poikansa kanssa sattui näkemään Rillan.

    Varmasti pelästytti. Pidän peukkuja että esteet toimii. Ja tottakai Rillan pitää saada ulkoilla omalla pihalla jatkossakin. Hei jos sellainen mahdollisuus (ja kaupunkikoiran näkökulmasta jopa ylellisyys) on olemassa niin tietty pitää päästä pihalle muulloinkin kuin lenkeille.

    VastaaPoista
  9. Laura: juu, ovat kyllä hauska kaksikko! :)

    Apua - koira katolla! ;D Mainio tarina näin, kun ei käynyt huonosti. :DD

    Liftari: Älä muuta sa! Liian kauas ei saa mamman helmoista lähteä, eikä varsinkaan karkuteille!

    Vai on Onnilainen teillä järjestänyt vähän saman tyyppistä verenpaineen nostatusta! Uskomattoman hullu tunne on kyllä, kun joku (ystävällisesti <3) palauttaa koiran, jonka et ole edes tiennyt olevan kadoksissa. Onneksi hyviäkin ihmisiä vielä on!

    Meidän edesmennyt Ineksemme on ollut karussa ja kadoksissa aika monta kertaa ja sen tunteen tietäen, teen aina parhaani muiden kadoksissa olevien koirien kiinni saamiseksi ja/tai kotiin saattamiseksi. Viikonloppuna viimeksi tuli tuttu Fanni-koira yksinään lenkillä vastaan. Oli lähtenyt Rillan tavoin kantavia hankia pitkin omille teilleen. Fannin emäntä tuli kohta perässä meitä vastaan ja oli tosi kiitollinen, kun oltiin otettu Fanni kiinni. Oli kuulemma päässyt niin vapauden makuun, ettei äipän huutelut ja huhuilut kiinnostaneet. Onneksi Rilla ja Peppi sentään kiinnosti ja saatiin karkulainen kiinni. <3

    Kiitos halituksista, tulivat tarpeeseen! <3

    Olli: juu, onneksi näin! <3

    Viime talvien suuret lumimäärät meilläkin on tuottanut tämän ongelman. Ensimmäisinä vuosina, kun tässä asuttiin, ei olisi voinut kuvitella, että lunta joskus sataa niin paljon, että koirat pääsevät sen avulla aitojen yli.

    Kuule, huumorin kukkaa arvostetaan täällä tosi paljon! Itseäni huvittaa nuo meidän esteviritelmät niin paljon, että siksi halusin laittaa kuvat niistä tänne blogiinkin, jotta te muutkin saisitte hyvät naurut! :DD Mietin noita virityksiä laittaessamme nimittäin myös sitä, että minkälaisia ratkaisuja käyttäisi esim. siskoni mies, joka on insinööri ja lisäksi tosi kätevä käsistään. Meillähän on miehen kanssa ihan peukalot keskellä kämmentä. Eikä siinä mitään, pääasia on tietysti se, että koirat pysyvät pihassa, mutta kyllä nuo viritykset silti meitäkin hiRRRveesti naurattaa! :DD

    VastaaPoista
  10. 3 (tuhman) sheltin mami: jotenkin lohdullista kuulla, että muillakin on samoja ongelmia ja estevirityksiä. ;D

    Tuo tarina Hissusta kuulostaa niiin tutulta edesmenneen Ineksen touhuja ajatellen. Hän karkasi meidän edellisen kodin pihasta Houdinin tavoin, luvattoman monta kertaa, vaikka aidat olivat meidän mielestä täysin aukottomia. Ines karkasi myös useita kertoja mökillä ja pääsi myös useamman kerran lenkillä irti lähdettyään esim. rusakon perään. Aina onneksi hänet saimme kiinni ja löysimme, mutta sitä huolen määrää en unohda koskaan! Toivottavasti Rillan kanssa ei ole ihan yhtä "jännittävä" tulevaisuus edessä.

    Peppi vaikuttaa, ainakin toistaiseksi, ei niin kiinnostuneelta karkailusta. Edesmennyt Rosa oli siinä suhteessa ihan samanlainen.

    Tuo lumen kaivaminen aitojen vierestä käy kyllä ihan kunnon urheilusuorituksesta. :o Voiko ikinä mistään muusta saada sellaista hikeä aikaan kuin siitä!?! ;D

    Pidän peukkuja, että sekä teillä että meillä säästytään jatkossa karkailuilta! Rapsutuksia sinne suloisille (tuhmeliineille ;))! <3<3<3

    VastaaPoista
  11. Kaunis Nelli: meilläkään ei ole mökillä aitoja ja siellä on sen takia pakko pitää koirat pihallakin kiinni. Tai ainakin ne koirista, jotka eivät itsenäisesti pysy pihassa.

    Älä muuta sano! Luojan kiitos ei käynyt pahemmin! Rilla on varmaan ollut ihan ihmeissään ja tyytyväinen, kun on huomannut, että aidan ylihän pääsee kävelemään.. ;)

    Marja-Leena: juu, onneksi selvittiin säikähdyksellä ja hetkellisellä pulssin kohoamisella!

    Kiitos varoituksesta! Kesällä täytyy tosiaan tehdä kunnon aitasyyni ihan päivittäin, koska Rilla ainakin on näyttänyt jo kaivuuinnon elkeitä. Muutenkin täytyy nuo meidän aidat käydä heti kevään tullen ajatuksella läpi ja tehdä tarvittavat parannukset, ettei sitten ensi talvena olla taas ihmeissämme hankikannon aikaan.. ;)

    Sekä mäykyistä että westeistä sanotaan usein rotukuvauksissa, että ovat kovia kaivamaan. Meillä Rilla on ensimmäinen westie, joka vaikuttaisi "kaivajalta". Siskon edesmennyt pitkismäykky oli myös kova kaivamaan. Peppi ei ole vielä ainakaan osoittanut sellaisia merkkejä, mutta ensi kesänähän sen tosiaan oikeasti vasta näkee, kun Peppi on vähän jo vanhempi.

    Terkkuja Sinulle ja Ossille! <3

    Nina: älä muuta sano! Luojan kiitos Rilla ei jäänyt auton alle! Voit varmaan vaan kuvitella, miten hyvin Rilla erottuu valkoista tietä vasten. Meillä kun ei ole tuo talon edestä menevä tie edes hiekoitettu.. Ja IHANA autoilija + poikansa, jotka ottivat Rillan kiinni ja palauttivat meille! <3 Se ei todella ole itsestäänselvyys!

    Eiks oo aikamoiset esteviritykset! ;D Eikä siinä mitään, jos vaan toimivat. Mutta myönnän kyllä, että aika paljon naurattaa nämä meidän ratkaisut esteiden osalta. Ehkä joku muu olisi esim. rakentanut sellaiset laudoista tms., eikä raahannut kaiken maailman kalusteita ympäri pihaa. No, kukin tavallaan ja tämä tapa TODELLA kuvastaa meitä! ;DDD

    PS. Sori, että oon ollut tylsän huono kommentoija sun luona. :/

    VastaaPoista
  12. Onneksi ei käynyt mitään! Meidänkin Sofi on järjestänyt muutamaan otteeseen kauhunhetkiä milloin karkaamalla autotielle pupun perään ja milloin juoksemalla heikoille jäille joutsenten perään... huoh, silloin pistäää kyllä miettimään että olenkos oikea hutilus kun annan tapahtua kaikkea tuommoista. Mutta ei kaikkea voi aina ennakkoon suunnitella, välillä sattuu ja tapahtuu mutta onneksi teilläkin tällä kertaa kävi hyvä tuuri :)

    VastaaPoista
  13. Eeva: niinpä! :) Ai teiltäkin löytyy pieni karkulainen..hitsi. Miten se muuten onkin niin, että kun joku kertoo omia tarinoitaan koiriensa karkailuista, ei yhtään tule sellainen olo, että onpas hän hutilus. Mutta ans olla, kun oma koira pääsee karkuun, niin kyllä (minä ainakin) tuntee itsensä ihan toopeksi ja huonoksi koiranomistajaksi. No, ehkä se on ihan terve tunne. Kai se todistaa, että ei ainakaan ole välinpitämätön asian suhteen, eikä ole tahallisesti tilannetta aiheuttanut.

    Suukkoja teidän tytöille! <3 Teidän blogissa oli taas niin hauskoja kuvia! Varsinkin kolme westiä rivissä/jonossa siinä kuvassa, jossa oli westie-tyynykin (ihan sairaan hieno!), aiheutti täällä taas westie-ihmisen sydämessä erityisen lämpimiä tuntemuksia. <3

    VastaaPoista
  14. Oho, vai oli teilläkin hankikantoseikkailu. Keh, heh...

    t. Myrsky Matkailija

    Nettimartta: älähän Annamari huoli, kyllä me olemme erittäin vastuullisia koiranomistajia, mutta ihan kaikkeen ei osaa millään varautua. Tiedän hätääntyneen tunteesi. Omat jalkani löivät setsuuria ja hirmuinen pelko siitä, että Myrsky juoksee suoraan auton alle saivat hengen salpaantumaan. Onneksi molempien koirat selvisivät seikkailuistaan naarmuitta. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

    VastaaPoista
  15. Koiratäti: sori-sori, sä olit jäänyt tuolta vastausten välistä pois. Ei tod. ollut tarkoitus! <3

    Juu, älä muuta sano! Rilla onneksi on niin ihmisrakas, että oletan hänen menneen itse pojan luo, kun auton ovi on auennut. Peppihän olisi saattanut samassa tilanteessa juosta karkuun..

    Lumestakin tehtiin muutama "valli" pihalle ja laitettiin painoksi noiden, hmm.., melko mielenkiintoisten ;) esteiden eteen ja taakse.

    Kiitos suukoista, välitän ne perille asap! <3

    Myrsky Matkailija: keh, keh kuules! Niin on juu täälläkin hankikanto saanut ihmiset ymmälleen ja koirat iloisiksi! Ootte te sellasia vekkuleita, hitsi! ;)

    Nettimartta: kiitos lohduttavista sanoista! <3 Vaastasinkin tuossa yllä jo Eevalle, että niin sitä itseään soimaa, vaikka muiden kohdalla ymmärtää vastaavassa tilanteessa täysin, että oli kyseessä vahinko. Se pelko koiran menettämisestä on kyllä jotain niin gaameta, että todella vetää ropan veteläks ja saa syrämen pomppailemaan. Onneksi tosiaan pahemmilta seuraamuksilta säästyttiin siellä ja täällä! Toivotaan jatkossakin yhtä hyvää tuuria ja valppaita suojelusenkeleitä! <3

    VastaaPoista
  16. No huh! Ihan kylmää täälläkin ajatus siitä, mitä olisi voinut sattua. Pääasia, että tarinalle saatiin kuitenkin onnellinen loppu. :)

    Mainiot esteviritelmät teillä :D

    VastaaPoista
  17. Petriina: eiks liipannut vähän turhan läheltä.. :/ Onneksi selvittiin tällä kertaa säikähdyksellä, joka oli kyllä sekin aikamoinen..

    Joo, mun oli pakko laittaa toi "esterata" teillekin nähtäväksi, että uskotte miten kerrassaan hupaisilta ne näyttää. ;D Meillä on miehen kanssa parempi mielikuvitus kuin nikkarointitaito. Molemilla tietysti pärjää, vaikka lopputulos saattaisi olla vähän erilainen jonkun "remonttireiskan" jäljiltä.. :DDD

    VastaaPoista
  18. Rilla-rinsessa, kunpa olisit ymmärtänyt, että aidattu piha ON jo luksusta. Ja totta kai koiralle on parasta, jos saa ulkoilla paljon vapaana, omalla tontilla. Et saa edes epäillä sitä asiaa. Pääasiahan on, että koira kaiken järjen mukaan pysyy pihassa, ja tuokin oli silkka vahinko, mitä teille sattui. Rillan palauttaneella pojalla oli fiksut vanhemmat, varmasti poika oppii itsekin huolehtimaan muistakin, kuten nyt teki Rillan kanssa.

    Täällä ei hanki kanna eikä suksi luista... Mehua naukkaileva emäntä joutui laittamaan koirat pakettiin ja hoitoon. Iso piha olis ehkä tässä tilanteessa auttanut, mutta "karkausasiat" huomioon ottaen, ei sekään olis ollut taattu :) En vitsaile Rillan tapauksella, vaan ihan jo matalalla riippuvan aasinsillan kautta toisella jutulla, jossa sä voisit olla avainhenkilö ;D) Jospa vaikka sillä kuplamuovilla yrittäisit houkutella meidän poitsut takas kotiin - edes torstaina! Muistaakseni sinä säikyttelit Arttua perinpohjaisesti vähän aikaa sitten, ja tässä tulos! Käy katsomassa hiljaisesta blogistamme, mistä on kyse :)

    VastaaPoista
  19. Mai: a p u a!!! Mä gualen täällä nauruun! :DDD Ilman muuta mun kuuluu alkaa ennen viikonloppua houkuttelemaan Arthur-parkaa takaisin kotiin. Hommaan jostain oikein ison pätkän kuplamuovia. Myönnän syyllisyyteni tilanteeseen täysin. Raukka siellä "karussa" karkauspäivää, ettei se hullu nainen tule ja kosi! :D)) No onneksi on saanut edes velipojan mukaan reissulleen, ettei tarvii yksin vahdata "karkauspaikan" ovea hennot polvet vapisten, vaan voi laittaa Bassellekin vahtivuorot! ;D Kadun syvästi, että oli niin päällekäyvä kosija, että tässä kävi nyt näin.. ;) *hautaa ajatuksen ihanasta, yhteisestä tulevaisuudesta TÄYDELLISEN Artun kanssa*

    Kommenttisi alkuun palatakseni, niin KIITOS, että sanoit noin tuosta koirien pihalla olemisesta! Se vahvistaa entisestään omaa fiilistäni aiheesta.

    Toivotan pikaista paranemista Sulle sinne nenäliinojen keskelle! <3 Nauti nyt tosiaan hetki siitä, että saat olla ihan yksin kotona. Se on välillä kyllä luksusta!

    VastaaPoista
  20. Loppu hyvin kaikki hyvin.
    Oma uros parsonini otti ja lähti naisiin, kun lunta oli satanut niin mukava kinos aidan viereen. Onneksi jätkä saatiin ilman suurempia vaurioita takaisin kotiin ja vallihauta kaivettiinkin heti samana iltana koko aidan vierustaa kiertäväksi.

    VastaaPoista
  21. Hui, onneksi ei käynyt mitään pahaa! Ja kiva, kun poika toi koiran takaisin kotiin. Ihanaa, kun teillä on piha ja koirat saa olla siellä vapaana juoksentelemassa.

    Nolona pakko myöntää, että myös meillä oli auton kanssa kohtaamisia tässä yksi kerta lenkillä, mutta siinäkin selvittiin säihkähdyksellä ja olisin halunnut kiittää kuskia, mutta kuski ei tullut autostaan ulos ja jatkoi samantien matkaansa :D

    VastaaPoista
  22. No hui kauhistus sentään, Rillariina, mitäs menit tekemään. Äipän ja iskän säikytit puolikuoliaaksi. Eipäs enää moisia karkausleikkejä, muista se!

    Kyllä se niin on että jos omistaa oman pihan, niin miksei koira voi siellä aidatulla pihalla vapaana pitää? Sitä vartenhan se piha on. Meillä ei ikävä kyllä ole aidattua pihaa, Elli kyllä viihtyisi pihalla, mutta ei yksin. Kyllähän se vapaana saa pihalla olla jos siellä ollaan itsekin vahtimassa. Viime kesänä sattui pari läheltä piti -tilannetta, joten loppukesällä se sai viettää "narunjatkeena", jos sitä ei ehditty vahtimaan. Siihen astihan se pysyi nätisti pihassa, vaikka kissa olis juossut ohi.

    Onneks Rillan karkureissu päättyi onnellisesti, eikä mitään ehtinyt tapahtua. Ja emännän pulssikin lienee jo tasaantunut?

    Aargh, mitä näille kommenteille taas on tapahtunut? Mä oon avannut nää aina ctrl-näppäimellä uuteen ikkunaan, kun en tykkää siitä pienestä popup-ruudusta. Nyt ne on tuommoisessa pienessä kapeassa pötkylässä tuossa vasemmassa reunassa ja (hihih) käsi väsyy rullaamiseen ;DDD

    VastaaPoista
  23. Annukka: hellouta ja kiitos kommentista! <3

    Vai on teilläkin keksitty lumikasojen "edut" ja sen myötä vallihautojen kaivuun ilot.. ;D Vallihautojen kaivaminen käy kyllä kunnon treenistä! Mutta on se sen arvoista, ettei sitten tarvitse enää pelätä koirien katoamista. Onneksi teilläkin sulho saatiin ehjänä takaisin riiuureissultaan! <3

    Taitu: juu, älä muuta sano! Monta onnea oli tosiaan siinäkin onnettomuudessa! :)

    Samoin muuten, minäkin olisin halunnut kiittää sitä kuskia ja poikaansakin paljon paremmin, mutta en älynnyt ennen kuin ajoivat jo pois. Ja onneksi teilläkin selvittiin tilanteesta säikähdyksellä! <3 Selvähän se nimittäin oikeasti on, että kyllähän vahinkoja kaikille sattuu, vaikka yrittäisi olla kuinka varovainen.

    Ellieli: älä muuta virka! Hyvä ettei sydän pompannu kurkun kautta ulos, kun niin säikähdin jälkikäteen, kun mietin, mitä kaikkea olisi voinut käydä! Hui KÄÄK!

    Meillä muuten Rosa-westie oli sen luontoinen, ettei mökilläkään, jossa ei ole aitoja, lähtenyt ikinä mihinkään, vaikka olisi rusakko pihan poikki juossut. Ines oli ihan toista maata samoin kuin nyt Rilla. Pepistä en ole vielä ihan varma, mutta uskoisin olevan jotain siltä ja väliltä. Varmasti lähtee esim. rusakon ja myös Rillan perään.

    Joo, bloggeriin näyttää tulevan jotain muutoksia nyt koko ajan, eikä tosiaan oo kaikki mitenkään hyviä. :S Sillä tavalla saa ainakin muiden kommentit luettua "isosta ikkunasta", että napsauttaa kyseisen postauksen otsikkoa blogin puolella. Silloinkin tosin joutuu oman kommentin kirjoittamaan tässä pikku ruudussa.. :S

    VastaaPoista
  24. Katso antamani tunnustus blogillesi:
    http://sivustaseuraava.blogspot.com/2012/03/sain-tunnustuksen-kasityolaisen-kotona.html

    VastaaPoista
  25. Minnis: KIITOS kovasti! <3 Olen ihan otettu. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ü